Keskiviikkona 28.4 vietetään maailmanlaajuista ”Stop Food Waste Dayta” eli päivää, jonka tarkoitus on lisätä tietoisuutta ruokahävikin synnystä, syistä ja seurauksista ja ennen kaikkea kannustaa niin kuluttajia, yrityksiä kuin muitakin merkittäviä tahoja vähentämään poisheitetyn, syömäkelpoisen ruoan määrää. Me Bioskassa emme haluaisi yhdenkään syömäkelpoisen porkkanan, parsan tai parmesanjuuston päätyvän biopussiin. Lähtökohtamme on, että ruoka on käytettävä ensisijaisesti ruoaksi ja siitä, mitä jää jäljelle, on tehtävä niin arvokkaita asioita kuin mahdollista
Ruokahävikkipäivän kunniaksi haastattelimme Tampereen yliopiston Palvelujen ja kaupan tenure track -professori Elina Närvästä, joka johtaa Ruokahävikin ja kiertotalouden liiketaloustieteellistä tutkimusryhmää nimeltä ”Wastebusters”. Elina avaa meille ruokahävikin tarinan pellolta pöytään ja kertoo missä vaiheessa ja miten meistä jokainen voi vaikuttaa ruoan arvon palautukseen.
Elina, ihan ensiksi, mitä meidän jokaisen olisi hyvä ymmärtää ruokahävikistä?
Elina: Ruokahävikistä puhuttaessa on hyvä tunnistaa, että hävikkiä syntyy kautta koko ruokaketjun niin sanotusti ’pellolta pöytään’. Tuotantoketju on pitkä ja monet erilaiset tekijät vaikuttavat siihen, että syömäkelpoista ruokaa jää käyttämättä ravinnoksi. Alkutuotannossa esimerkiksi viljelijälle voi olla kannattamatonta korjata talteen koko satoa, jos hän ei saa siitä riittävää korvausta. Myös ruoan säilytys ja kuljettaminen ketjussa eteenpäin vaativat paljon resursseja ja eri vaiheita, joissa ruokaa joutuu hukkaan. Lisäksi tuholaiset ja luonnonilmiöt voivat vaikuttaa asiaan.
Kaupoissa ruokaa joutuu hävikkiin mm. siksi, että kysyntää ei kyetä ennakoimaan riittävän hyvin ja toisaalta erityisesti länsimainen kuluttaja on tottunut yltäkylläisiin ja monipuolisiin valikoimiin sekä mahdollisimman tuoreisiin tuotteisiin. Näin ollen hävikkiä syntyy väistämättä, jos kauppa haluaa pärjätä kilpailussa ja palvella kuluttajia mahdollisimman hyvin. Myös kauppojen ja elintarviketeollisuuden tuotteiden laadulle, muodolle ja ulkoasulle määrittämät standardit voivat estää vaikkapa hevi-tuotteiden osalta sen, että tuote päätyy myytäväksi. Ravintoloissa erityisesti buffet-ruokailut ja isot annoskoot voivat tuottaa hävikkiä.
Kotona hävikkiä syntyy ennen kaikkea arjen kiireisyyden ja ennakoimattomuuden takia, ei siksi, että kuluttajat tietoisesti haluaisivat heittää ruokaa roskiin. Hävikki kytkeytyy moniin arjen muihin toimintoihin, ja sen syntymiseen vaikuttavat esimerkiksi perheen ruokailuajat, harrastukset ja menot kodin ulkopuolella, ruokaostosten suunnittelu ja ruoan säilytys kotona. Osa kuluttajista tulkitsee päivämäärämerkintöjä liiankin orjallisesti ja heittää pois syömäkelpoista ruokaa turhan aikaisin,varmuuden vuoksi.
Maailmanlaajuisesti syömäkelpoisesta ruoasta 1/3 päätyy hävikkiin. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessakin kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain arviolta 20–25 kiloa henkilöä kohden. Mitkä tekijät voisivat auttaa pienentämään näin suurta hävikkikuormaa?
Elina: Tässä työssä hyvänä apuna on hävikkihierarkia. Hävikkihierarkian idea on yksinkertainen, eli hävikin vähentämiseksi priorisoidaan sellaisia ratkaisuja, joissa ruoka päätyy ensisijaisesti ihmisravinnoksi, toissijaisesti eläinten ravinnoksi ja vasta sen jälkeen ruoasta voidaan jalostaa esimerkiksi biopolttoainetta. On tärkeää, että uusia ratkaisuja innovoitaessa ei syntyisi uutta kysyntää ruokahävikille raaka-aineena johonkin muuhun, vaan että ensisijaisesti pyrittäisiin ennalta ehkäisemään hävikin syntyä.
Vastuullisen kuluttamisen parissa on pitkään pyritty vaikuttamaan ihmisten asenteisiin lisäämällä tietoisuutta ongelmasta. Tutkimusten mukaan on kuitenkin olemassa ns. asenteen ja käyttäytymisen välinen kuilu (intention-action gap), eli ihmiset eivät syystä tai toisesta toimi arvojensa ja asenteidensa mukaisesti arjessaan. Ruokahävikki on tästä hyvä esimerkki, sillä kuka nyt oikeasti haluaisi tietoisesti sitä, että ruokaa menee roskiin? Ja silti ongelma on olemassa. Siksi tiedon jakaminen on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi vaikuttaa arjen rutiineihin ja yhteisesti hyväksyttyihin sosiaalisiin normeihin.
Arjen rutiineihin voi vaikuttaa eri osissa ruokaketjua eri tavoin. Kuluttajat ja kotitaloudet voidaan saada muuttamaan arjen rutiinejaan esimerkiksi tarjoamalla heille konkreettisia vinkkejä ja työkaluja, kuten hävikkireseptejä tai mobiilisovelluksia, joiden avulla ruokaostoksia on helpompi suunnitella etukäteen. Viime aikoina markkinoille on tullut myös paljon erilaisia hävikkituotteita, joita valmistetaan ruokateollisuuden ylijäämästä ja myös hävikkiruokaan erikoistuneita verkkokauppoja ja ravintoloita.
Yleisesti hyväksyttyihin sosiaalisiin normeihin voidaan puolestaan vaikuttaa esimerkiksi viestimällä hävikin vähentämispyrkimysten tärkeydestä sekä hävikkiruoan trendikkyydestä ja sen innovatiivisuudesta. Yritykset voivat osallistua tähän esimerkiksi tuomalla markkinoille hävikkiruoasta tehtyjä tuotteita tai hävikin vähentämiseksi kehitettyjä palveluja ja innovaatioita. Esimerkiksi punalaputettujen alennustuotteiden ostaminen on näyttäytynyt viime vuosina ympäristötekona.
Toimit tutkijana Tampereen yliopistossa ja johdat Wastebusters -tutkimusryhmää. Mikä ruokahävikin tutkimuksessa on tällä hetkellä pinnalla?
Elina: Ruokahävikin tutkimus on siirtynyt viime vuosina itse ongelman määrittelystä ja ymmärtämisestä sekä hävikin mittaamisesta kohti ratkaisujen etsimistä ja arvioimista. Tällä hetkellä ruokahävikkitutkijoita puhuttavat eri toimijoiden roolit ja vastuut ruokahävikin vähentämisessä. Jokaisella ruokaketjun toimijalla on oma roolinsa, vaikka pääpaino tutkimuksessa onkin ollut ketjun loppupäässä eli kuluttajissa ja vähittäiskaupoissa sekä hotelli- ja ravintola-alassa.
Yksi mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimuskohde on koronaviruspandemian vaikutukset ruokahävikkiin. Alustavia tutkimustuloksia on siitä, että ainakin joissakin maissa kotitalouksien hävikki olisi vähentynyt, kun kotona on vietetty enemmän aikaa. On mielenkiintoista nähdä, miten lisääntyvä ruoan ostaminen verkosta vaikuttaa hävikkiin.
Wastebusters -tutkimusryhmässä tutkimme tällä hetkellä muun muassa sitä, miten erilaiset sosiaaliset ja teknologiset innovaatiot voivat auttaa ruokahävikin vähentämisessä sekä miten erilaiset edelläkävijäyritykset ja esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajat voisivat edistää kiertotalousmurrosta.
Millaiset ruokahävikkipäivän terveiset haluaisit lähettää Bioskan käyttäjille?
Yksittäinen kuluttaja ja kotitalous voi tehdä paljon! Lähtökohtana on hyvä pitää se, että ennalta ehkäistään hävikin syntymistä suunnittelemalla viikon ruokalistaa etukäteen ja ostamalla vain tarvittavat tuotteet. Tyhjästä jääkaapista voi olla ylpeä viikon lopuksi! Pakastinta kannattaa käyttää hyväksi niin, että varaa ruokaa mieluummin sinne kuin jääkaappiin, jossa se pilaantuu nopeammin. Myös hävikkiruokareseptejä on netissä paljon. Kun hävikkiä joskus väistämättä syntyy, kannattaa se ilman muuta lajitella biojätteeseen. Jos oman kotitalouden hävikkiä haluaa vähentää, kannattaa lähteä liikkeelle hävikin määrän seurannasta ja esimerkiksi punnita viikoittain syntynyt biojäte. Jo pelkkä hävikin mittaaminen voi saada aikaan motivaation vähentää sitä. Parhaat vinkit kannattaa jakaa myös muiden kanssa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Tutustu Wastebusters -tutkimusryhmän työhön.
Seuraa Elina Närvästä Twitterissä
Lue lisää Stop Food Waste Day:stä.
Bioska – Kestävä arjen teko.